Luin Fredrika Runebergin Fru Catharina Boije och hennes döttrar -romaanin ja Teckningar och drömmar -novellikokelman elo-syyskuussa, mutta jostain syystä olen unohtanut blogata niistä. Yritän nyt muistella lukukokemusta, mutta helpompi olisi tietysti blogata heti eikä kuukausia myöhemmin. ;) Haluan kuitenkin blogata Fredrikan teoksista, sillä pidin niistä, tai ainakin Teckningar och drömmar -teoksesta, ja ne molemmat ovat tärkeitä ja ajatuksia herättäviä teoksia.
Fredrika Runeberg on jäänyt aika lailla miehensä varjoon, ja hänen tuotantonsa ei ole kovin tunnettua. Fru Catharina Boije och hennes döttrar on kuitenkin ensimmäisiä suomalaisia historiallisia romaaneja. Sen tapahtumat sijoittuvat isonvihan aikaan ja kertoo nimensä mukaisesti rouva Boijesta ja hänen naimaikäisistä tyttäristään. Teos käsitteleekin oikeastaan kahta teemaa: isänmaallisuutta/suomalaisuutta ja avioliittoa.
Rouva Boijen tyttäret ovat keskenään hyvin erilaisia, niin kuin Elinor ja Marianne Jane Austenin Järki ja tunteet -teoksessa. Vanhempi tytär Margareta on rauhallinen ja järkevä, mutta erinäisten sattumusten vuoksi hän päätyy naimisiin Magnuksen kanssa ilman äidin eli huoltajan suostumusta. Äiti yrittää purkaa epäsuotuisan avioliiton, mutta Margareta ei suostu siihen, sillä hän on ehtinyt rakastumaan Magnukseen, joka on melkoinen yhdistelmä herramiestä ja action-sankaria ja kaiken lisäksi hän on innokas isänmaan puolustaja ylevine periaatteineen. Magnus on itse asiassa hyvin samanlainen idealistinen suomalainen sotilas kuin Fredrikan aviomiehen kuvaamat suomalaiset sotilaat Fänrik Ståhls Sägner -teoksessa. Cecilia puolestaan on lapsellinen, kiltti ja vaikutuksille altis. Hänet on jo lapsena luvattu Carlille, joka oleskelee isonvihan aikana maanpaossa Ruotsissa. Cecilia kuvittelee olevansa rakastunut Carliin, mutta oikeasti hän on ihastnut luomaansa haavekuvaan, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Cecilia on myös hiukan ihastunut Johaniin, joka hännystelee venäläisiä valloittajia, mutta suhteesta ei tule mitään, koska Cecilia on kihloissa Carlin kanssa.
Ajan hammas oli valitettavasti kuluttanut teosta hiukan. Teoksen keskeisinä teemoina tuntuivat olevan rakkausaviolitton puolustaminen ja suomalaisuuden korostus. Teoksen "isänmaallisuus" ja suomalaisuuden ylistys tuntuivat nykylukijasta turhan ylitse vuotavalta. Mutta omana aikanaan teos oli varmasti tuore ja uusien aatteiden innoittama. Nykylukijalle soveltuva viesti voisi olla, että onnellisuuden voi saavuttaa vain tekemällä omat ratkaisunsa, eikä ihmisen pitäisi liiaksi noudattaa läheisten tai yhteisön toiveita, jos se tekee ihmisen onnettomaksi. Sopiva puoliso on sellainen, jonka tuntee läpikotaisin ja silti rakastaa häntä. Ei siis pidä rakastua harhakuvaan, niin kuin Cecilia. On hyvä, jos puolison kanssa jakaa samanlaiset arvot ja asenteet, kuten Margareta ja Magnus.
Teckningar och drömmar -novellikokelman novellit on alun perin julkaistu sanomalehdissä ja myöhemmin koottu teokseksi. Novellit kertovat naisten kärsimyksistä. Kokoelma alkaa novellilla, jossa enkeli kertoo keräävänsä naisten kyyneleitä, joista tehdään taivaassa helmiä. Jokaisen naisen on täytettävä oma osuutensa, eli jokaisen naisen on kärsittävä, ja kaikissa novelleissa löytyykin hyviä syitä vuodattaa kyyneleitä. Novellit ovat hyvin monenlaisia ja monen tasoisia: Osa novelleista on todella vaikuttavia ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa, kuten En saga om vreden, joka kertoo siitä, miten naiset kääntävät raivon omaan itseensä ja satuttavat sillä itseään. Aihepiiri, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka julkaisuajankohdasta on yli 150 vuotta. Osa novelleista taas ei herätä suurta innostusta, koska ne tuntuvat niin kaukaa haetuilta. Aika monessa novellissa nainen jotuu hyväksymään sen, että hänet sivuuttaa nuorempi ja kauniimpi rakastajatar tai vaimo. Nainen kärsii tästä, mutta silti hän uskollisesti rakastaa miestään, ja joissain novelleissa jopa auttaa miestään saamaan uuden naisen. Nykynaisesta tämä tuntuu todella omituiselta, mutta huhujen mukaan Fredrikalla oli tästä omakohtaista kokemusta. Joka tapauksessa teos kannattaa lukea. Se, herättääkö naisten kertomukset enemmän raivoa vai kyyneleitä, rippuu varmasti lukijasta. Mutta eivät tekstit kerro pelkästään kurjuudesta. Kyllä naisten elämässä on hyviäkin hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti