Luin aikaisemmin tänä vuonna Maija Paavilaisen Onnenlehtiä, ja nyt oli Paavilaisen Onnenpotkuja-teoksen vuoro. Kuten olen varmaan aikaisemmin maininnut pidän hänen aforismeistaan, jotka ovat pinnalta hyvin yksinkertaisia, mutta antavat ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Valitettavasti teoksessa oli muutamia samoja ajatuksia kuin aikaisemmassa teoksessa. Vaikka lauseet ovat ihania, minusta on lukijan huijaamista laittaa samoja juttuja useampaan teokseen.
Suurin osa ajatuksista oli kuitenkin uusia, ja niissä oli hyviä vinkkejä muun muassa tänä keväänä koulunsa päättäville tai uudessa elämäntilanteessa oleville.
Jokainen kasvaa omaan mittaansa.
Jos tahtoo asua kartanossa, täytyy tehdä muutakin kuin unelmoida.
Kaikkeen työhön voi käyttää sydäntään.
Ei ole pakko aina tehdä tulosta ja saada aikaiseksi.
Ystävyys voi säilyä vaikka joutuisi eri veneisiin.
Löytää avoimen oven kun jaksaa etsiä.
Aina ei pääse mihin pyrkii: Kolumbus yritti Intiaan mutta löysi Amerikan.
Vaikka valmistuu, voi aina tulla valmiimmaksi.
Huomiseen ei löydy mallia eilisestä.
Puutarhaa oppii hoitamaan hoitamalla.
Onni on löytää oma erityislaatunsa.
Muutos voi olla myös parempaan.
Vanhempia, opettajia ja muita tukijoukkoja voi kiittää näin:
Paras kiitos kasvatuksesta on taimi joka tulee omillaan toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti