Aleksis Kiven päivän kunniaksi luin Aleksis Kiven näytelmän Kullervo. Olen aikaisemmin lukenut Kiveltä vain Seitsemän veljestä lukiossa, ja muistaakseni pidin siitä. Kullervosta en sitä vastoin valitettavasti pitänyt. Harmittelin taas sitä, että en ole lukenut Kalevalaa, sillä se olisi varmasti helpottanut tämän tekstin ymmärtämistä. Ehkäpä otan sen seuraavaksi projektikseni. Kalevala pitää olla luettuna ennen Kalevalan päivää (ehkä jopa saan tehtyä sen, nyt kun olen julkisesti kuuluttanut siitä "koko maailmalle").
Suurin ongelma teoksessa oli se, että en pystynyt pitämään päähenkilöstä, mikä on minulle tärkeä kriteeri, kun mietin, pidänkö kirjasta vai en. Tiedän, että Kullervoa pitäisi sääliä, sillä hänellä on ollut traumaattinen lapsuus (hän on menettänyt perheensä sodassa ja joutunut orjaksi viholliselleen), mutta hän onnistuu herättämään minussa vain vastenmielisyyttä, sillä hän on äärimmäisen kostonhimoinen, tuhoaa kaiken mihin hän koskee, on ilkeä kaikille ja reagoi kaikkeen äärimmäisen väkivaltaisesti. Mutta kuten Raamatussa sanotaan: kosto on kaksiteräinen miekka. Riehuessaan kostonhimoisena ympäriinsä hän onnistuu tuhoamaan myös oman sielunsa ja kaikki mahdollisuutensa onnelliseen perhe-elämään (spoiler alert: Kullervon perhe ei kuollutkaan sodassa vaan piileskelee metsässä salanimien turvin). Lopussa syyllisyys hänen teoistaan vaivaa häntä niin paljon, että hän riistää hengen itseltään.
Psykologiselta kannalta katsottuna teos tarjoaa mielenkiintoisen kuvan mielenterveysongelmista kärsivästä nuoresta miehestä. Lapsuuden traumat ovat aiheuttaneet sen, että hän reagoi kaikkeen väkivaltaisesti. Vaikka yhteisö tuntuukin arvostavan hänen taistelutaitojaan tiettyyn rajaan asti, se ei kuitenkaan pysty hyväksymään kaikkia hänen tekojaan. Kullervon hauras mieli ei kestä väkivallan aiheuttamaa syyllisyyttä, mikä johtaa itsemurhaan. Aihelma, jota on käytetty paljon suomalaisessa kirjallisuudessa ja suomalaisen miehen kuvailussa. Valitettavasti Kullervo ei ole ensimmäinen eikä viimeinen mies, joka ajautuu näin synkille urille. Lukiessani mieleeni tuli Eppu Normaaalin Murheellisten laulujen maa, vaikka Kullervo ei nyt suoranaisesti perheväkivallasta kerrokaan. Sekä laulu että näytelmä kertovat kuitenkin väkivallan tuhoisasta vaikutuksesta sekä uhrille että väkivaltaa harjoittavalle henkilölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti