Olen nuorempana lukenut paljon tyttökirjoja. Olin nuorena innokas lukija, ja olen lukenut Vihervaaran Annat, Pikku naisia, Seljan tytöt, Tiinat, Mirkat ja Laurat ja paljon muuta. En ole viime vuosina juurikaan lukenut tyttökirjoja, ja senpä takia kirjastossa käydessäni kysäisin kirjaston henkilökunnalta, onko nykyään vielä tyttökirjasarjoja ja mikä niistä olisi suosittu nuorten keskuudessa. Minulle vinkattiin Eppu ja Anna Nuotion kirjoittamaa Venla T -sarjaa. Ensimmäinen osa, Venla T:n rakkaudet, on julkaistu 2014, toinen osa, Venla T:n se ainoa oikea, 2015 ja Ihana Venla T on julkaistu tänä vuonna.
Venla T on abityttö, joka ensimmäisen kirjan alkaessa aloittaa kolmannen lukiovuotensa ja kolmannen kirjan lopussa pääsee ylioppilaaksi. Koulu ja opiskelut on kuitenkin sivuosassa, sillä päiväkirjassaan (pitävätkö nuoret oikeasti vielä päiväkirjaa?) Venla keskittyy kuvaamaan rakkaussuhteitaan ja muita ihmissuhteitaan. Ensimmäistä kirjaa lukiessa harkitsin kirjan jättämistä kesken, sillä Venla T oli niin ärsyttävän itsekeskeinen ja inhottava muita kohtaan. Tiedän, että murrosiässä, ja miksei myöhemmässäkin iässä, elämä pyörii pitkälti oman navan ympärillä ja toisen asemaan on välillä vaikea asettua, mutta Venla oli jotenkin niin kaukana lukemieni tyttökirjojen esikuvallisista päähenkilöistä, että häneen oli aluksi vaikea tottua. Itse asiassa hänestä tuli mieleeni Bridget Jones, sillä Venlallekin sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia ja molemmilla naisilla on tapana kaunistella tekemisiään. Venlan itsekeskeisyys johtaa kuitenkin siihen, että hän saa melkeinpä kaikki ihmissuhteensa solmuun: ihastuksen kohteet hylkäävät hänet, ystävät kääntävät selkänsä, sukulaiset suuttuvat hänelle ja vanhemmat pettyvät häneen. Toisessa teoksessa Venla päättää hyvittää tekonsa ja hän yrittää miellyttää kaikkia, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Jotenkin Venla on täysin hukassa, eikä tunnu itsekään tietävän, kuka hän on ja mitä hän haluaa elämältään. Tämä Venla herätti sääliä, mutta siltikään en pitänyt hänestä. Kolmannessa kirjassa aloin pitää Venlasta. Hän ei ollut niin itsekeskeinen ja muista piittaamaton, mutta ei mikään ovimattokaan. Vähitellen hän oppi tuntemaan itsensä ja tietämään, mitä hän haluaa elämältään. Kaikkissa kolmessa teoksessa käsitellään myös Venlan suhdetta ihanaan Matiakseen, joka on paljon kypsempi ja järkevämpi kuin Venla, vaikka ovatkin saman ikäisiä.
Tämän perusteella tuntuu siltä, että tyttökirjat ovat muuttuneet 2000-luvulla selvästi aikaisemmista teoksista. Totta kai nuortenkirjojen täytyy seurata aikaansa ja ottaa mukaan nuortenmaailmaan kuuluvat some-jutut, mutta olin yllättynyt siitä, miten erilainen päähenkilö oli. Toisaalta on ihan hyväkin, että tyttöjä ei esitetä liian täydellisinä esikuvina, vaan päähenkilöt ovat aidon oloisia. Mutta on tyttökirjoissa jotain samaakin. Venla esimerkiksi kehittyy esikuvalliseksi nuoreksi naiseksi sarjan aikana, ja pääosassa ovat rakkaus- ja kaverisuhteet. Vaikeitakin asioita käsitellään, sillä eräs Venlan ystävistä sairastuu anoreksiaan ja toinen tulee raskaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti