Kaari Utrio Porvarin morsian

Törmäsin Kaari Utrion Porvarin morsian -pokkariin kirjaston poistomyynnissä, ja Kaari Utrio fanina poimin sen mukaani. Luin sen eilen lukumaratonin aikana, ja kirja oli taattua Utriota, vaikka olikin vain "kioskikirjallisuutta". Teoksen alussa olevassa Lukijalle-osuudessa Kaari Utrio kertoo kirjoittaneensa teoksen vuonna 1981 Kolmiokirja Oy:lle osaksi sarjaa, jonka tavoitteena oli parantaa kioskikirjan mielikuvaa julkaisemalla tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamia kioski-kirjoja. Kyseessä on ohut vihkonen, vain 125 sivua, mutta silti siinä on paljon samaa kuin Utrion paksuissa romaaneissa. Utrio kertoo teoksen alussa myös kioskikirjallisuuden historiasta, ja lisäksi hän valittelee sitä, että tämäkään sarja ei onnistunut parantamaan kioskikirjallisuuden asemaa ja mainetta. Nykyään kotimaista kioskikirjallisuutta ei enää tehdä, vaan kioskikirjallisuus on ulkomaisen Harlequin-yrityksen käsissä. Pokkareina julkaistaan myös suosittuja dekkareita ym., kun niiden julkaisusta on kulunut jonkin aikaa.

Porvarin morsian sijoittuu 1500-luvun Suomeen, ja päähenkilöinä ovat Anna Jonintytär Knaap ja herra Arn Erikinpoika Tavast. Arn lähetetään hakemaan Annaa kihlattunsa, porvari Wipperwerden, luo, kun Annan isä kuolee, ennen kuin tämä ehtii kertoa sopimastaan kihlauksesta, ja porvari saa tietoonsa, että Annan äitipuoli aikoo naittaa hänet kartanon huoville. Arn ja Anna rakastuvat toisiinsa matkalla, mutta kunnian miehenä Arn palauttaa neitokaisen sovitusti porvarille. Annan tultua raskaaksi porvari kuolee, ja Anna joutuu aviomiehensä ilkeiden sukulaisten armoille. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Lyhyessä tarinassa siis piisaa lukuisia juonenkäänteitä, suuria tunteita ja tarkkaa ajankuvaa, niin kuin aina Utriolla. Ainakaan minä en voi valittaa tämän kirjan kohdalla kioskikirjallisuuden heikosta laadusta.

Kaari Utrio Paperiprinssi

Pitkästä aikaa sain käsiini lempikirjailijani kirjoittaman romaanin, eli Kaari Utrion Paperiprinssin. Paperiprinssi oli taattua Kaari Utriota. Minusta on kunnioitettavaa, että Kaari Utrio on pystynyt ylläpitämään romaaniensa tason, eikä hän ole alkanut tehtailla romaaneja liukuhihnalta niin kuin eräät nimeltä mainitsettomat kirjailijat. Joka kerta Kaari Utrio pystyy yllättäämään minut hänen suurella historian tietämyksellään, vaikka tiedänkin, että hän on Suomen historian asiantuntija. Kaari Utrio kuvailee  epookkiromaaneissaan niin tarkasti 1800-luvun pukeutumista, asumisoloja, tapoja ja yhteiskuntaa, että minusta tuntui kuin lukiessani olisin siirtynyt 1800-luvulle ja olisin seurannut tapahtumia omin silmin. Toisaalta kuvailua oli välillä jopa niin paljon, että kuvailu tuntui tärkeämmältä kuin juonen kehittely. Paperiprinssissä alkuosa kirjasta kuluu paperin valmistuksen kuvailuun. Tuohon aikaan paperi valmistettiin lumpusta, ja valmistusprosessi oli monivaiheinen ja vaati suuren työntekijäjoukon. Välillä lukiessa tuntui jopa siltä, kuin olisin lukenut tietokirjaa enkä viihderomaania. Mutta Kaari Utrio saa paperinkin valmistuksen tuntumaan mielenkiintoiselta.  

Juoni oli aika tavanomainen: nuoret, naimaikäiset miehet ja naiset tapaavat, yleensä vanhempien sukulaisten valvovien silmien alla, he rakastuvat ristiin ja rastiin, mutta erilasten tapahtumaketjujen jälkeen parit muodostuvat useimpia henkilöitä miellyttävällä tavalla. Päähenkilöinä olivat raajarikko entinen merikapteeni / nykyinen ruukin omistaja Sebastian Ross ja "pitkä neiti" Wilhelmina Falkensten, mutta kirjassa oli myös paljon muita nuoria, ja vähän vanhempiakin, rakastavaisia. Loppuratkaisu oli aika ennalta-arvattava, mutta ainakin minulle hyvin mieluinen. Vaikka juoni ei kovin kummoinen ollutkaan, Kaari Utrion luomat henkilöhahmot ovat hyvin mielenkiintoisia ja monitahoisia, sekä yllättävän modernin ajatusmaailman omaavia yksilöitä. Tykkäsin päähenkilöistä todella paljon. Varsinkin Wilhelminellä oli välillä aivan loistavia oivalluksia. 

Minä en halua tätä. Minä en halua intohimoa sotkemaan elämääni. Pulmia on muutenkin tarpeeksi.

Wilhelmine oli epämääräisesti suunnitellut elämäänsä tajuamatta, ettei menettäisi vain puustellia vaan myös vapautensa. Suurkoskella hän oli kyennyt toimimaan itsenäisesti - - vastedes Wilhelminen elämästä päätti holhooja, jota hän ei tuntenut lainkaan.

Varsinkin naisnäkökulma on selkeästi esillä (yksi niistä syistä, jonka takia pidän Kaari Utrion romaaneista): nuoret naiset eivät suostu tyytymään huoltajiensa valitsemiin puolisoihin, vaan he toimivat aktiivisesti saadakseen puolisokseen rakastamansa miehen tai itseään korkeampi arvoisen miehen riippuen siitä, mitä pitää onnena. He ovat tarvittaessa valmiita toimimaan holhoojansa ja sukunsa tahdon vastaisesti ja rikkomaan yhteiskunnan sääntöjä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

Kaari Utrio Tarpeellisia neuvoja naisille

Olen Kaari Utrion fani, ja kun näin kirjaston hyllyssä pienen, mutta kauniin kirjan, jossa luvattiin antaa tarpeellisia neuvoja naisille, niin pakkohan se oli lainata. Jokaisella aukeamalla on muutama hyödyllinen neuvo ja kaunis kuva, joka jollain lailla liittyy vieressä oleviin neuvoihin. Kuvat ja neuvot limittyvät toisiinsa ja luovat yhdessä kauniin tunnelman.

Kuvat viestivät vanhasta ajasta, ja koska kyseessä on Kaari Utrio, kuvittelin kirjan sisältävän viisaita neuvoja menneiltä sukupolvilta. Osa neuvoista voikin olla viime vuosituhannelta, mutta mukana on yllättävän tuoreita ohjeita.
Pane euro päivässä säästöpossuun. Se ei juuri tunnu, mutta jouluna sinulla on lahjarahat koossa.
Älä käytä erisnimiä puhuessasi kännykkään toisten ihmisten kuullen.

Mukana on myös ohjeita, jotka toimivat vuosisadasta toiseen.
Ajattele jotakin iloista asiaa ennen mukahtamista, ja muista se ensimmäiseksi aamulla.
Ole avoin uusille kokemuksille.
Säännöllinen liikunta on tärkeää.

Neuvot ohjaavat naisia monissa eri tilanteissa. Kaari tarjoilee ohjeita pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvissä asioissa, vapaa-ajan viettoon, onnellisen parisuhteen ylläpitämiseen, lasten kasvattamiseen, ihmissuhteiden vaalimiseen ja muutenkin sopivaan käytökseen eri tilanteissa, työelämässä menestymiseen, matkustamiseen, kodinhoitoon, sisustamiseen ja taiteista nauttimiseen. Ohjeissa on lämmin sävy, eivätkä ne tunnu samanlaiselta painostukselta kuin jotkut naistenlehtien artikkelit, joissa hehkutetaan, miten tekemällä näin tulet täydelliseksi. Kirjan voi lukea yhdellä istumalla, tai ohjeita voi lukea yksikerrallaan pohtien, haluaako noudattaa ohjetta ja miten ne saisi liitettyä omaan arkielämään. Ja ohjeisiin voi palata kerta toisensa jälkeen.Tässä vielä muutama hyvä vinkki meille kirjaihmisille:
Lue joka päivä jotain keksittyä, kuten romaania, runoa tai satua.
Lukiessa ei aika mene koskaan hukkaan.