Kirjasarjan päähenkilö Viktor Kärppä on Karjalasta kotoisin oleva paluumuuttaja, joka on työskennellyt Neuvostoliiton armeijassa ja siellä saanut nimityksen tappajan näköinen mies ilmeettömyytensä takia. Suomessa Viktor Kärppä pyörittää rakennusyritystä ja auttelee muita paluumuuttajia ja venäläisiä tarpeen vaatiessa. Viktorin tuttavapiiri onkin laaja ja monipuolinen: kavereita löytyy niin Suomen poliisista kuin Pietarin kassasta (ilmeisesti mafiaan verrattava rikollisjärjestö, jolla on sekä laillisia että laittomia bisneksiä).
Viktor Kärppä-sarja ei ole mikään tyylipuhdas dekkarisarja, sillä Viktor harvoin pyrkii aktiivisesti selvittämään rikoksia, hän vain joutuu keskelle tapahtumia ilman omaa halua. Kirjoissa harvoin rikollisia tuodaan oikeuden eteen vaan asiat järjestetään muuten ja tuomiosta ei voi valittaa. Lukiessa usein tuleekin pohdittua, kuinka paljon tapahtumista on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta vai voiko tuollaista oikeasti tapahtua Suomessa ja Venäjällä. Kirjat myös saavat lukijan pohtimaan oikeaa ja väärää. Esimerkiksi Levantin kyyssä pedofiili ja Pietarin kassan päämies, joka on vastuussa useista murhista, katoamisista, huume- ja omaisuusrikoksista, "karkoitetaan" Suomeen, ja hän joutuu istumaan pari vuotta talousrikoksista suomalaisessa vankilassa, mikä tuntuu hyvin vähäpätöiseltä rangaistukselta.
.jpg)
Levantin kyyssä Viktor Kärppä ja hänen läheisensä pohtivat. onko Viktor hyvä mies, ja läheiset tulevat siihen tulokseen, että Viktor on hyvä mies. "Sinä olet hyvä mies. Pääset taivaaseen", Korhonen puhui, ei suostunut lepäämään hiljaa. "Ilkeillä kaduilla kulkee kiltti mies." Viktor ja lukija jäävät hiukan epävarmoiksi, sillä Viktor on ehtinyt puuhastelemaan yhtä sun toista kirjasarjan aikana, eikä hänen kätensä ole puhtaat verestä, vaikka Viktor pyrkiikin toimimaan oikein.
En yleensä lue miesten kirjoittamia dekkareita, mutta Matti Röngan dekkareissa olen tykännyt niiden yhteiskunnallisesta otteesta, ilmaisuvoimaisesta kielestä ja mielenkiintoisista sivuhenkilöistä. Matti Rönkä käsittelee dekkareissaan maahanmuuttajia, rikollisuutta, huumeita ja syrjäytymistä. Vaikka Levantin kyyssä pääosassa on jäähyväiset Viktorille, yhteiskunnallinen kantaaottavuus näkyy myös tässä teoksessa. "Huono kasvatus. Huono perhe. Tai ei perhettä ja kasvatusta ollenkaan. Sitten luisutaan huonoon seuraan." Muistin taas Tapanilan poikalauman. Syrjäytymiskaava oli yhteiskunna kemiassa universaali, samanlainen joka maassa.
Röngän kirjojen kieli on hyvin monipuolista: Rönkä kirjoittaa maahanmuuttajien hapuilevat lauseet, Teppo Korhosen intertekstuaalisia vihjeitä vilisevän puheen ja Viktor Kärpän harvasanaiset mutta monimerkitykselliset lauseet sekä kuvailee maisemaa niin, että lukija tuntee olevansa paikalla seuraamassa puhetta ja tarkkailemassa ympäristöä. Kaikkia dekkareita ei valitettavasti voi kehua ilmaisuvoimasta tai kauniista kielestä, mutta Matti Röngän teoksia voi kehua niiden erinomaisesta ja monipuolisesta kielenkäytöstä.
Tässä osassa sivuhenkilöt saivat vähemmän tilaa kuin muissa osissa, sillä tämä kirja kuvasi lähinnä Viktorin mielenliikeitä ja erityisesti hänen murehtimistaan menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Kirjassa tapahtui aika vähän ja lukijana odotin koko ajan milloin tarina varsinasiesti alkaa, mutta ei se oikeastaan alkanut missään vaiheessa, Koko kirjaa sävytti melankolia ja jäähyväistunnelma ja hetken jo pelkäsin, että päähenkilö kuolee lopussa. Harmi, että Viktor ei juuri antanut tilaa sivuhenkilöille sillä olisin mielelläni lukenut enemmän Viktorin älykkäästä ja vahvasta Marja-vaimosta, tutustunut paremmin Viktorin nuoreen apuriin Mattiin ja kuullut Teppo Korhosen sutkautuksia; he olisivat myös voineet piristää kirjan yleistunnelmaa, Joka tapauksessa kaunis ja haikea päätös hyvälle sarjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti