Luin Jennifer Clementin Prayers for the Stolen, suomeksi Varastettujen rukousten vuori, muutama viikko sitten. Kirja oli niin vaikuttava, että se jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa ja tarvitsin vähän etäisyyttä sen lukemiseen ennen kuin pystyin kirjoittamaan siitä.
Kirjan päähenkilö on meksikolainen tyttö Ladydi. Kirja jakaantuu kolmeen eri osaan. Ensimmäinen osa kertoo Ladydin lapsuudesta kaljottelevan äidin kanssa Meksikon maaseudulla pienessä kylässä, jossa asuu vain naisia, koska kaikki miehet ovat lähteneet USA:han tai liittyneet huumekartelleihin.
The construction of the highway was the beginning of the destruction of our families. People began to leave because they needed jobs and so many people went to the United States. They never wanted to look over their shoulder and so we never heard from them again. My mother said the drug traffickers finally destroyed our mountain. No community can survive so many tragedies.
Ladydi kuvaa koulunkäyntiä ja ystäviään, mutta koko ajan ympärillä leijuu näkymätön uhka. Äidit ja tytöt pelkäävät, että kun tytöt saavuttavat tietyn iän, heidät siepataan eivätkä he ikinä palaa kotiinsa.
Äidit yrittävät suojella lapsiaan parhaansa mukaan pukemalla heidät pojiksi ja kaivamalla kuoppia piiloutumista varten.
As a child my mother used to dress me up as a boy and call me Boy. If I were a girl then I would be stolen. All the drug traffickers had to do was hear that there was a pretty girl around and they'd sweep onto our lands in black Escalades and carry the girl off. The best thing you can be in Mexico is an ugly girl. My mother said that the state of Guerrero was turning into a rabbit warren with young girls hiding all over the place.
Lopulta pelätty hetki koittaa: Ladydi ehtii piiloutua kuoppaansa, mutta hänen ystävänsä, poikkeuksellisen kaunis Paula, siepataan.Ladydi kuvaa elämäänsä hyvin lakonisesti ja ehkäpä kirja on siksi niin vaikuttava. Tapahtumat kuvataan lapsen silmin, joka pitää kokemaansa aivan tavallisena ja normaalina, kun taas lukija ajattelee, että on todellinen lottovoitto syntyä tyttönä Suomeen. Aika harvassa maassa naisten on niin turvallista asua kuin Suomessa.
Toisessa osassa Ladydi muuttaa Acapulcoon, suureen merenranta kaupunkiin, työskennelläkseen rikkaassa perheessä. Kun Ladydi saapuu kartanoon, omistajat ovat matkoilla eivätkä he enää ikinä saavu kotiinsa, sillä heidät on ilmeisesti tapettu. Ladydi elelee kartanossa onnellisena tekemättä juuri mitään ja viettää aikaa puutarhurin kanssa ja heistä tulee nopeasti rakastavaiset. Puutarhuri on virallisesti kuollut ja piileskelee viranomaisilta tapettuaan USAn rajavartijan yrittäessään päästä rajan yli. Rakkaus on alusta asti tuhoontuomittu, mutta tarjoaa kuitenkin Ladydille onnen hetkiä.
Onnen hetket kuitenkin loppuvat, kun poliisi tulee pidättämään Ladydin tapoista. Ladydi kun sattui olemaan paikalla, kun eräs mies surmasi useamman henkilön. Kolmannen osan Ladydi viettää naisten vankilassa. Samalla saamme kuulla useamman surkean naiskohtalon. Vankilaolot ovat puistattavat ja naisia kohdellaan epäreilusti, mutta naisten välillä vallitsee hyvä yhteishenki ja he tukevat toisiaan. Lopussa Ladydi pääsee vankilasta pois, koska hän on alaikäinen sinne joutuessaaan, mutta todennäköisesti hän joutuu ensin nuorisovankilaan ja sen jälkeen useiksi vuosiksi naisvankilaan. Kaiken lisäksi hän on raskaana. Kirjan loppuessa lukijalle jää kuva, että Ladydin elämä loppuu ennen kuin on varsinaisesti ehtinyt alkaa.
Jennifer Clement on tehnyt laajan tutkimustyön kirjaansa muun muassa haastattelemalla naisvankeja, joten täysin tuulesta temmattuja ihmiskohtaloita tuskin on kyseessä. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, sillä raskaasta aiheesta huolimatta se on mukaansatempaava ja helppolukuinen. Kirjasta välittyy positiivisuus, tahto ja kyky selviytyä mistä vaan eikä turhalle synkistelylle anneta tilaa. Silmiä avaava ja ajatuksia herättävä kirja. Ja omat murheetkin saavat uuden perspektiivin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti