Kävin katsomassa Saiturin joulun Tampereen teatterissa ennen joulua, ja sen innoittamana päätin, että luen vihdoinkin Charles Dickensin A Christmas Carol -teoksen. Olen suunnitellut sen lukemista varmaan parikymmentä vuotta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ; Ja mikäpä olisi ollut parempi hetki lukea A Christmas Carol kuin joulunaika. Luin siis tämän vuonna 2015, vaikka bloggaankin siitä vasta vuonna 2016.
Saiturin joulu noudatteli hyvin uskollisesti Dickensin teosta, ja Ilkka Heiskanen teki huikean roolityön herra Scroogena. Minuakin pelotti herra Scroogesta hyökyvä pahuus, saati sitten takana istuvia pikkulapsia. Mutta toisaalta joulun henkien aikaansaama muutos oli sitäkin suurempi, ja uudesti syntyneen Scroogen lämminhenkisyys kosketti ja tuntui hyvin aidolta. Suosittelen lämpimästi Tampereen teatterin Saiturin joulua. Toivottavasti se esitetään ensi joulunakin!
Ilkka Heiskanen herra Scroogena. |
Scrooge suhtautuu asiaan epäillen, mutta hänen luonaan kuitenkin vierailee kolme haamua: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Menneisyyden haamu vie Scroogen hänen lapsuutensa ja nuoruutensa jouluihin, jolloin hän ei vielä ollut ilkeä kyynikko. Nykyisyyden haamu näyttää erilaisia onnellisia perheitä ja yhteisöjä, kuten Scroogen veljenpoikaa ja alaista, viettämässä joulua. Tulevaisuuden haamu näyttää Scroogella, miten hän kuolee yksin ja unohdettuna kenenkään kaipaamatta häntä, mikä varmasti on meidän kaikkien pahin pelkomme. Scroogen herättyä haamujen käynnin jälkeen hän on muuttunut mies. Hän jakaa rahojen kaikille tarvitsijoille, erityisesti alaiselleen, ja viettää joulua veljen perheen kanssa.
A Christmas Carol saa joulumielelle ja on hurmaavan vanhanaikainen tarina siitä, mikä on tärkeää elämässä: ei työ, raha tai valta vaan toisten ihmisten auttaminen ja läheisten läsnäolo. Tämän kun muistaisi joka päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti