Olen lukenut Minna Canthin Työmiehen vaimon lukioikäisenä. Minna Canthin päivän ja P. S. Rakastan kirjoja -blogin innoittamana tartuin uudestaan tähän suomalaiseen klassikkoon. Oli jännä sattuma, että luin tämän heti luettuani Ibsenin Nukkekodin ja näitä näytelmiä tuli tahtomattaankin vertailtua. Niissä oli jotain samaa; onhan ne samalta aikakaudelta, molemmat ovat näytelmiä, ja molemmat käsittelevät naisen asemaa yhteiskunnassa, Lisäksi olen jostain lukenut, että Ibsenin Nukkekoti olisi innoittanut Canthia kirjoittamaan naisasiaa käsitteleviä näytelmiä. Näytelmissä on kyllä myöskin eroja: Nukkekoti kuvaa porvarisperheen ja Työmiehen vaimo nimensä mukaisesti työväenluokan ongelmia.
Kuvittelen, että Työmiehen vaimon juoni on monille tuttu, mutta tässä kuitenkin lyhyt kertaus. Näytelmän alussa Johanna ja Risto menevät naimisiin. Jo hääpäivänä Johanna saa tietää, että Risto on mennyt hänen kanssaan naimisiin rahasta ja että Ristolla on ollut suhde mustalaistyttö Kertun/Homsantuun kanssa. Tapaamme pariskunnan uudestaan vuoden päästä, jolloin heille on syntynyt lapsi. Kaikki Johannan tienaamat rahat menevät Riston juomiseen, ja sekä Johanna että lapsi elävät nälässä, koska naisilla ei ole oikeutta omaan omaisuuteen. Kaiken kukkuraksi Risto vielä jättää Johannan ja palaa Homsantuun kanssa yhteen.
Mielestäni näytelmä kuvaa hyvin naisen asemaa yhteiskunnassa: nainen ei voi päättää mistään itse, ja sekä maallinen että hengellinen valta puolustavat miehen ylivaltaa. Risto uhkaa Johannaa poliiseilla, kun Johanna ei halua luopua viimeisistä penneistään, Häävieraat siteeraavat vihkikaavaa Johannan epäröidessä saatuaan tietää totuuden miehestään:
Näinkö sinä miehesi tahdolle alammainen olet? Näinkö häntä miehenäsi ja herranasi kunnioitat?
Emmekö kaikki olleet tässä todistajana äsken, kun sinut Riston haltuun annettiin, ollaksesi häneen elinkautesi sidottuna?
Rukoile anteeksi mieheltäsi ja pyydä häntä kärsimään heikkouttasi, muistaen, että hän on vahvemmalla luonnolla ja suuremmalla viisaudella varustettuna.
Ja että minun tulee vaimoa parhaakseni hallita.
Myös yhteisö puolustaa voimakkasti miehen ylemmyyttä. Uskonto, lait ja yhteisön normit kahlitsevat naisen niin tiukasti, että hänellä ei voi olla mitään omaa elämää tai päätäntävaltaa oman elämänsä suhteen.
Näytelmä herätti aikanaan suuria tunteita, ja Canth kohtasi kovaa kritiikkiä, koska hän kuvasi realistisesti yhteiskunnan ongelmia, epäsiveellistä käytöstä ja asioita, joista naisilla ei olisi pitänyt olla mitään mielipiteitä. Työmiehen vaimon yhteydessä on puhuttu jopa kirjasodasta. Näytelmä vaikuttaa edelleen tunteisiin, ja minua raivostutti Riston käytös sekä Johannaa että Homsantuuta kohtaaan, maailman epäoikeudenmukaisuus ja tekopyhät hurskastelijat, jotka hehkuttivat miehen paremmuutta, vaikka kuka tahansa näki, että Johanna on moraalisesti ja älyllisesti ylempänä Ristoa. Nykynaisena saa olla kiitollinen edellisille sukupolville, jotka ovat taistelleet naisten oikeuksien puolesta.
Tykkäsin siis naisen aseman kuvauksesta, mutta muut teoksen ansiot jäävät aika vähäisiksi. Henkilöhahmot ovat karikatyyrimäisiä, pääosissa madonna, huora ja juoppo, ja sen takia heihin ei pysty samaistumaan, Juonen kehittely on aika alkeellista. Vuorosanat ovat kuitenkin aika nasevia, ja jotkut niistä ovat jääneet elämään. Näytelmä kannattaa lukea tai katsoa, koska se on suomalainen klassikko ja kertoo menneistä ajoista koskettavasti, mutta kirja ei kuulu suosikkeihini.
wap
VastaaPoista