Alun perin ajattelin lukea Sillanpään Hurskaan kurjuuden täyttääkseni lukuhaasteen kohdan "Nobel-voittajan kirjoittama kirja", sillä onhan Sillanpää Suomen ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Huomasin kuitenkin, että saan sillä täytettyä hienosti kohdan "kirjassa on myrsky". Kirjassa on ihan oikea myrsky Jussin ollessa poikasena paimenessa, joka pelästyttää hänet pahanpäiväisesti, mutta teoksessa riehuu myös toisenlainen myrsky: "vanhan Juhan loppu sattui myrskyn ollessa parhaimmillaan Suomessa ja muunkin ihmiskunnan vielä kiihkeästi yrittäessä arvata, mikä se onni on, jota se näin vaikeasti tavoittelee".
Hurskas kurjuus kertoo Suomen historiasta 1860-luvulta sisällissotaan asti seuraten Toivolan Jussin, Juhan, Jannen, kirkonkirjojen mukaan Johan Abraham Benjaminpojan, elämää. Toivolan Jussi syntyy talonpojan ja hänen kolmannen vaimonsa Maijan ainoana poikana, mutta hänen isänsä juo ja haaskaa rahansa ja omaisuutensa niin, että hänen kuollessaan Maija ja Jussi joutuvat lähtemään kerjuulle. Maijan ja Jussin ei tarvitse kuitenkaan yksin taivaltaa matkaa, sillä suurten nälkävuosien aikaan kerjäläisiä on paljon liikkeellä, ja moni kuolee matkalle. Maija ja Jussi pääsee Maijan rikkaan veljen luo, mutta Maija kuolee pian sen jälkeen. Sukulaisten luona Jussia kohdellaan kuin renkiä, ja erään väärinkäsityksen takia hänet ajetaan sieltä pois. Sen jälkeen Jussi, joka on jo aikuinen, alkaa metsätöihin ja lopulta päätyy rengiksi. Renginä olleessaan Juha aloittaa suhteen Riina-piikaan, ja he menevät naimisiin Riinan uskoteltua olevansa raskaanaa Juhalle (lapsi on toisen miehen, talon perillisen). He saavat oman torpan, jota alkavat hoitaa laiskanpuoleisesti. Vaimo ja osa lapsista kuolee, ja Juha innostuu vähitellen työväenasiasta ja lopulta osallistuu kapinaan. Teoksen ensimmäisellä ja viimeisellä sivulla kuvataan, miten valkoiset ampuvat hänet kuopan reunalla muutamien muiden punavankien kanssa.
Jussin/Juhan elämä on täynnä puutetta ruoasta, lämmöstä ja rakkaudesta, ja kärsimys seuraa jatkuvaasti hänen kannoillaan. Moniakaan ilon tai ylpeyden aiheita hänen elämästään ei löydy. Jotenkin voisi kuvitella, että tällaisia kohtaloita oli tuohon aikaan lukuisia. Kirja ei ole mikään hyvän mielen kirja, mutta Sillanpää kuvaa kaikkia henkilöitä lämmöllä ja ymmärryksellä. Sillanpää kuvailee paikkoja ja tapahtumia niin elävästi, että välillä lukiessa tuntuu kuin voisi siirtyä tuohon aikakauteen, vaikka Sillanpää ei teekään siitä mitenkään houkuttelevaa aikamatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti