Jane Austen Ylpeys ja ennakkoluulo

Olen lukenut Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikaisemminkin ja katsonut lukuisia kertoja BBC:n teokseen pohjautuvan sarjan, jossa Darcyna on iki-ihana nuori Colin Firth. Luin kirjan muistaakseni lukioikäisenä ja päätin tarttua siihen nyt uudestaan. Innostuin lukemaan sen uudestaan, sillä Carstensin Muratti muistutti sitä paljon, ja olen katsellut Pemberlyn kartanon tragediaa, jossa seikkailee samat hahmot kuin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, joten päätin verestää muistiani lukemalla sen aidon alkuperäisen.  Ihastuin taas Ylpeyteen ja ennakkoluuloon, ja pystyn kyllä samaistumaan Elizabethiin, itsekin kun aina välillä sorrun ylpeyteen ja ennakkoluuloihin. Ja vaikka nykynainen pärjää taloudellisesti ilman miestä, ei "täydellisen" miehen löytäminen ja parisuhteen muodostaminen ole nykyään helpompaa kuin 200 vuotta sitten. ja rouva Bennet tuntuu olevan vähintään yhtä tehokas kuin Tinder tai joku nettideittisivusto.

Teos siis kertoo Bennetin perheestä, jossa on viisi tytärtä eikä yhtään poikaa eli perijää. Bennetin perhe on keskiluokkainen, ja he elelevät suhteellisen mukavasti talossaan palvelijoineen tekemättä mitään. Valitettavasti heidän tilansa on sääntöperintötila, mikä tarkoittaa sitä, että se siirtyy lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle eli heidän kaukaiselle serkulleen herra Collinsille. Koska tytöt eivät peri mitään, heidän täytyy löytää rikas ja oikeassa yhteiskunnallisessa asemassa oleva aviomies. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä yhteiskunnassa, jossa naisilla ei ole omaa omaisuutta, ammattia tai mitään muutakaan millä voisi elättää itsensä, taistelu rikkaista aviomiehistä on kovaa. Jos nainen ei onnistu löytämään itselleen aviomiestä, hän jää taakaksi sukunsa hartioille, sillä suvun täytyy elättää hänet. Rouva Bennet on piinallisen tietoinen tästä, ja hän on päättänyt naittaa kaikki tyttärensä mahdollisimman pian.

Romaani keskittyykin kuvaamaan Bennetin tyttärien ja heidän äitinsä pyrkimyksiä löytää rakkautta ja hyvä aviomies, ja mieluiten samassa paketissa. Vaikka romaanin perustana onkin realistinen kuvaus naisten heikosta asemassa 1700- ja 1800-luvun vaihteen englantilaisen keskiluokan/yläluokan piirissä, on se kuitenkin muotonsa puolesta rakkaustarina, jonka juonen käänteet eivät merkittävästi eroa esimerkiksi Grimmin saduista tai nykyaikaisesta chick lit –kirjallisuudesta.

Romaanin keskiössä ovat perheen kaksi vanhinta tytärtä, Elizabeth ja Jane, ja he saavat lopussa, lukuisien väärinkäsitysten jälkeen, rikkaat ja rakkaat aviomiehet, ja romaanin lopussa annetaan ymmärtää, että he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Lopussa hyvä saa siis palkkansa. Kaikille ei kuitenkaan käy yhtä hyvin. Lydia, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan ja seuraa intohimojaan välittämättä yhteisönsä normeista, päätyy naimisiin kamalan, pennittömän heittiön kanssa, ja heidän avio-onnensa ei kestä kauaa. Elizabethin paras ystävä Charlotte menee naimisiin vain rahan ja aseman takia herra Collinsin kanssa, josta hän ei pidä ja jota hän ei arvosta, ja hän kokee avioliittonsa onnellisimmat hetket ollessaan yksin, mahdollisimman kaukana miehestään. Elizabeth ja Jane saavuttavat onnen, koska he menevät naimisiin rakastamiensa miesten kanssa, jotka onneksi sattuvat olemaan rikkaita. Tosin epäilen, että kyseiset nuoret naiset eivät olisi menneet naimisiin tallirengin kanssa, vaikka olisivat olleet kuinka rakastuneita, mutta missäpä he olisivat tallirenkejä kohdanneetkaan... En tiedä, onko romaanin viesti, että pitää seurata sekä järkeä että tunteita, jos haluaa tulla onnelliseksi, vai onko osa meistä vain syntynyt onnellisten tähtien alla, niin että elämässä kaikki menee hyvin.