Viime syksynä kuulin uudesta ruotsalaisesta naisdekkaristista, Gabriella Ullberg Westinista, Turun kirjamessuilla. Koska pidän ruotsalaisista dekkareista, innostuin ostamaan hänen ensimmäisen dekkarinsa Ensamfjäril. Se on suomennettu alkuvuodesta nimellä Yksinäinen perhonen, ja sarjan toinen osa julkaistiin Ruotsissa nyt huhtikuussa. Lisäksi siitä sai komean kirjanaaman kirja-haasteeseen. Yritin luoda kuvaan vähän dekkarin tuntua, vaikka olenkin aika tumpelo kuvankäsittelyn kanssa.
Kirja alkaa siitä, kun joulupukin asuun pukeutunut mies murhaa kuuluisan jalkapalloilija Måns Sandinin kauniin Henna-vaimon jouluaattona Hennan ja lasten odottaessa Månsia. Tapausta alkaa selvittää Johan Rokka, joka on juuri palannut takaisin kotikaupunkiinsa, Hudiksvalliin. Hudiksvall on suhteellisen pieni paikka, joten murhaa tutkii vain muutama henkilö Rokan lisäksi, ja tässä ensimmäisessä osassa pääsemme tutustumaan myös useimpien heidän yksityiselämään. Tapausta valoitetaan myös muiden murhaan liittyvien henkilöiden näkökulmasta, joten kertojia ja näkökulmia on paljon, mutta tekstiä on kuitenkin suhteellisen helppo seurata. Kuten ruotsalaisissa dekkareissa usein käy, vähitellen paljastuu, että murhan syyt löytyvät syvältä menneisyydestä ja poliisit joutuvat selvittämään monia eri salaisuuksia ja rikoksia selvittäessään Hennan murhaa. Lopussa tuntuu siltä, että oikein kukaan ei ole syytön.
Gabriella Ullberg Westin kertoo saaneensa inspiraation kirjojen kirjoittamiseen Mari Jungstedtilta. Olen lukenut Jungstedtilta vain yhden dekkarin, mutta kyllä niissä on jotain samaa. Minusta Ensamfjäril muistutti myös aika paljon Camilla Läckbergin dekkareja, ja joiltain osin Anna Janssoniakin. Minusta Ensamfjäril oli hyvä ollakseen kirjoittajan ensimmäinen dekkari, ja toivon, että jatkossa päästään vähemmällä yksityisasioiden selvittelyllä, kun poliisit ovat jo tuttuja. Poliisityön kuvaus vaikutti uskottavalta, juoni oli monipuolinen ja ainakin minulle murhaaja pysyi pitkään mysteerinä. Henkilöt vaikuttivat mielenkiintoisilta, ja tekstiä oli nopea lukea. Ainoa mikä hiukan häiritsi oli lukemattomat seksikohtaukset, jotka kuvattiin yksityiskohtaisesti mutta jotka eivät varsinaisesti liittyneet juoneen. Välillä tuli tunne, että kirjailija oli laskenut, että nyt muutamaan kymmeneen sivuun kukaan ei ole harrastanut seksiä, joten laitetaanpa vaikka nämä henkilöt harrastamaan seksiä keskenään tai joku muistelemaan useamman vuoden takaista panoa. Minua ei haittaa seksikohtaukset sinänsä, mutta minusta tekstin pitäisi kuljettaa koko ajan juonta eteenpäin. Kävin Gabriella Ullberg Westinin sivuilla, ja siellä hän kertoi olevansa ensimmäisiä ruotsalaisia erotic crime -kirjallisuuden kirjoittajia, joten kyse on ilmeisesti hyvin tietoisesta valinnasta ja ehkäpä markkinastrategista. Ruotsissa julkaistaan niin paljon rikoskirjallisuutta, että on varmasti vaikea erottua joukosta, ja tämä on tietysti yksi tapa erottua. Ja eikös sitä sanota, että seksi myy? Joka tapauksessa tutustumisen arvoinen uutuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti