Pidän todella paljon Tove Janssonin tavasta kirjoittaa arkipäiväisistä asioista niin, että ne näyttäytyvät kiehtovina tarinoina. Lyhyidenkin tarinoiden rivien välissä on aina paljon luettavaa, ja olenkin lukenut Tove Janssonin Sommarbokenia luku kerrallaan koko kesän ajan. Sitä on ollut ihana lukea junassa, puiston penkillä ja parvekkeella.
Sommarboken eli Kesäkirja onkin mitä mainionta luettavaa kesällä. Se kuvaa kesän eri vaiheita keväästä syksyyn, ja ilmeisesti myös eri vuosina. Välillä paistaa aurinko, välillä tihuttaa, välillä on myrsky ja välillä on kylmä ja välillä kuuma. Paikka on kuitenkin aina sama: pieni, yksinäinen saari, jossa Sophia ja hänen isänsä ja mummunsa viettävät kesänsä. He asuvat pienessä majassa ja hoitavat innolla puutarhaa. Sisämaan kasvattina en ole koskaan viettänyt kesiä saarella, mutta tätä kirjaa lukiessa tuli sellainen tunne, että olisi ihana viettää aikaa saarella lueskellen ja nautiskellen luonnosta. Tosin vierailusta tulisi varmasti lyhyt, jos saarella ei olisi sähköä ja lämmintä vettä. ;)
Jokainen luku on oma tarinansa, kyse ei siis ole jatkuvasta kertomuksesta, ja minusta tuntuu, että luvut eivät välttämättä ole mitenkään kronologisessa järjestyksessä. Luvut koostuvat lähinnä Sophian ja hänen mummunsa keskusteluista ja ajatuksista; isä tekee aina töitä eikä juuri kommunikoi kenenkään kanssa. Sophia on mitä ilmeisimmin erittäin vahvatahtoinen ja omapäinen pikkutyttö, ja hänen mummunsa on samanlainen, vaikkakin tämä ilmeisesti on jo aika vanha ja välillä huonovointinen. Ison osan teoksesta vie saaren luonnon, sekä kesytetyn että kesyttämättömän, kuvaus. Janssonin tietämys luonnosta kertoo ihmisestä, joka on käyttänyt paljon aikaa luonnon havainnointiin. Paljon tilaa saavat myös tytön ja isoäidin keskustelut ja heidän keksimänsä tarinat. Kontakteja muihin ihmisiin on aika vähän, mutta he eivät ilmeisesti sellaista kaipaakaan, sillä heitä häiritsee vieraiden saapuminen saarelle, joka on heidän "yksityisaluettaan". Parasta antia teoksessa on kuitenkin Janssonin oivallukset ja huomiot meistä ihmisistä, jotka aina välillä vilahtelevat sivulauseissa. Tässä muutama esimerkki:
Att söka och samla är en sak för sig därför att man inte kan se någonting annat än det man söker efter.
Det finns inget helvete. - - livet är tillräckligt besvärligt utan att man ska bli straffad för det efteråt.
Det är underligt med kärlek, sa Sophia. Ju mer man älskar den andra dess mindre tycker den andra om en.
Varje gång blir nätterna mörka helt oförmärkt. Någon kväll i augusti -- är allting kolmörkt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti