maanantai 9. tammikuuta 2017

Siri Kolu Kesän jälkeen kaikki on toisin

Siri Kolun nuortenkirja Kesän jälkeen kaikki on toisin oli viime vuonna ehdokkaana lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Teos kertoo transpojasta Peetusta, joka pääsee kesän jälkeen mastektomiaaan eli rintojen poistoon täytettyään 18 vuotta. Peetu on jo pitkään saanut testosteronia ja kokenut pitkään/aina olevansa mies. Lähestyvät leikkaukset riskeineen tietysti jännittävät Peetua, mutta muuten hän on hyvin varma sukupuolestaan ja identiteetistään. Lähipiiri sen sijaan oireilee lähestyvien muutosten takia. Isä tukee Peetua, ja he puhuvat paljon tunteistaan ja ajatuksistaan yhteisillä purjelennoilla. Jokainen kirjan kappale on yksi purjelento ja jokaisessa kappaleessa käydään läpi Peetun elämää ja tulevia muutoksia. Äidin sen sijaan on vaikea hyväksyä tilannetta, sillä hän haluaisi pitää tyttärensä, sillä hänellä on jo poika. Veli on aina tukenut Peetua, minkä takia Peetu on erittäin järkyttynyt siitä, että veli sanoo hänelle, että hänestä ei voi koskaan tulla veljensä kaltaista poikaa. Tietyllä tavalla se on totta, koska kaksi ihmistä ei voi olla koskaan samoja, enkä usko, että kaikki cis-miehetkään kokee miehuutta samalla tavalla. Teos myös tuo esiin sen, että vaikka Peetu kävisi läpi kaikki vaiheet sukupuolenkorjausprosessissa, tietyt asiat, kuten biologisen lapsen saaminen, tulevat olemaan mahdottomia Peetulle. Tyttöystävä Aamu tukee myös Peetua, mutta samalla hän pelkää heidän suhteensa ja oman seksuaalisuutensa muutosta (Aamu ei voi olla lesbo, jos Peetu on mies). 

Aluksi suhtauduin hiukan epäröiden teoksen lukemiseen, sillä transsukupuolisuus ja purjelennot ovat itselleni aika vieraita aihepiirejä, ja ajattelin, että minun on ehkä vaikea samastua Peetuun. Yleensä minun on vaikea pitää teoksesta, jonka päähenkilöön en pysty samastumaan. Tämä teos kuitenkin tempaisi heti mukaansa, ja pidin siitä. Ja Peetuun samastuminen oli yllättävän helppoa. Uskon, että jokainen meistä on joskus ollut tyytymätön kehoonsa ja toivonut siinä jonkinlaista muutosta. Tälläkin hetkellä minä mietin, että pitäisi liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin, jotta olisin hoikempi. Ja teini-ikäisenä koin vielä enemmän ulkonäköpaineita, joten uskon, että nuorten on vielä helpompi samastua Peetuun. Teos myös tuo hyvin esiin sen, että muiden ihmisten mielipiteet ja kommentit kertovat loppujen lopuksi enemmän lausujastaan kuin sanojen kohteesta. Kauneus on siis katsojan silmissä, kuten vanha sananlasku kuuluu. Teos kuvaa myös sitä, kuinka tärkeää on elää elämää omilla ehdoillaan ja tehdä päätöksiä, jotka ovat oikeita itselle ja jotka tekevät itsen onnelliseksi. Onnea ei voi saavuttaa miellyttämällä joka asiassa vanhempiaan tai kavereitaan, mikä minusta on hyvä "opetus" sekä nuorille että aikuisille. En ole vielä lukenut Finlandia Juniorin voittajaa, Juuli Niemen Et kävele yksin, mutta minusta tämä teos olisi ihan hyvin voinut voittaa, sillä se on sekä kieleltään että sisällöltään kaunis. Tässä lyhyt näyte tekstistä.

Minä syöksyn taivaalta vailla pelkoa, mutta minä en sada maailmaan tuhoa tai kuolemaa, minun salamoideni sanoma on tämä: Anna ihmisten nähdä toiset sellaisena kuin he itse haluavat. Anna ihmisten nähdä toiset sellaisena kuin he haluavat. Se on minun sateeni vesi, joka pieksee maan, kun olen kulkenut ohi.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kirjavuosi 2016

Blogini täytti eilen kaksi vuotta. Olen tykännyt blogin pitämisestä, sillä on ollut ihana laittaa ylös ajatuksia lukemistani teoksista. Pääsyy blogini kirjoittamiseen on se, että se auttaa minua jäsentelemään lukukokemustani, mutta olen ollut hyvin iloinen siitä, että ajatukseni ovat kiinnostaneet muita ja synnyttäneet keskustelua. Olen hyvin kiitollinen kommenteista. Pidän myös muiden blogien lukemisesta, ja on ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaisia ajatuksia sama teos herättää eri ihmisissä. Tunnustan kuitenkin, että valitettavan harvoin tulee kommentoitua muiden kirjoituksia. Aion jatkaa blogini pitämistä edelleen, eli tämä ei ole mikään jäähyväiskirje.

Olen ihan tyytyväinen viime vuoden lukusatoon, vaikka aina ajattelenkin, että olisi ihana lukea enemmän kirjoja. Ihan kaikkia kohtia en saanut Helmet-lukuhaaste 2016 -listalta suoritettua, mutta se johtui lähinnä siitä, että luin kirjoja fiilispohjalla, enkä sen mukaan mikä kirja saattaisi sopia johonkin haastekohtaan. Tämän takia joihinkin kohtiin tuli useita kirjoja ja jotkin jäivät tyhjäksi. Minua kyllä jäi harmittamaan se, että eteläamerikkalaisen, aasialaisen ja afrikkalaisen kirjailijan kirjoittamat teokset jäivät uupumaan, sillä koen, että minun olisi hyvä lukea muutakin kuin suomalaista, pohjoismaista tai englanninkielistä kirjallisuutta Iso-Britanniasta tai USAsta. Ehkäpä saan nämä haastekohdat ujutettua seuraavan haasteen sekaan. Aion osallistua Helmet-lukuhaasteeseen tänä vuonnakin. Tällä kertaa aion olla järjestelmällisempi, jotta saisin kaikki kohdat täytettyä. Saa nähdä, miten käy. Uudenvuodenlupaukset kun harvoin pitävät pitemmän päälle. ;)