torstai 23. kesäkuuta 2016

Hilja Valtonen Nuoren opettajattaren varaventtiili

Luin pitkästä aikaa uudestaan Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Viimeksi olen lukenut sen koulutyttönä, mutta nyt oli ihana lukea se uudestaan opettajana. Romaani oli hauska, ja sitä lukiessa huomasin, että jotkut asiat ovat pysyneet samanlaisina melkein sadan vuoden ajan (kirja kuvaa lukuvuotta 1923-1924), mutta onneksi moni asia on myös muuttunut. 



Romaanin alussa ylioppilas Liisa Harju muuttaa Savosta ensimmäiseen työpaikkaansa Latomereen Pohjanmaalle, ja hän kokee melkoisen kultturishokin, sillä hän ei pidä Pohjanmaasta. "Tukehdun näihin latoihin. Aidat ja heinäseipäät raapivat kurkkuani." Lisäksi Liisa kokee, että ihmiset ovat epäystävällisiä ja sekaantuvat liiaksi hänen elämäänsä. Tosin omien kokemusten perusteella voisin sanoa, että se loppujen lopuksi riippuu aika paljon itsestä, miten hyvin viihtyy vieraalla paikkakunnalla, sillä minäkin olen loikkinut työn perässä ympäri Suomea.

Romaani kuvaa Liisan taistelua opetustyön jakamisesta ja saunan käytöstä, selviytymistä seuraelämän monimutkaisissa ihmissuhdekuvioissa ja samalla Liisa tarkkailee muiden nuorten parinmuodostusta. Liisa itse ei ole kovin kiinnostunut miehen etsimisestä, sillä hän potee särkynyttä sydäntä, mutta hän mielellään toimii välittäjänä ystäviensä rakkaussuhteissa ja vastaavasti hankaloittaa "vihamiestensä" seurustelua. Vaikka Liisa ei ole kiinnostunut hakkailusta, kositaan häntä useamman kerran romaanin aikana, ja loppu on totta kai onnellinen.

Minun näkökulmastani mielenkiintoisinta oli tietysti opettajan työn kuvaaminen, jota romaanin nimestä huolimatta oli suhteellisen vähän. Tutuilta tuntuivat Liisan kuvaamat paperipinot, kollegiaalinen tuki ja myös työpaikan ristiriidat, vaikka nykyaikana esimiehen puolisolla ei onneksi olekaan mitään sanomista koulun asioihin. Onneksi nykyään ei tarvitse asua koululla kaikkien kollegoiden kanssa; sellainen voisi kieltämättä aiheuttaa enemmän ristiriitoja, jos pitäisi riidellä saunavuoroista yms. Tuttua oli myös se, että opetustyön ohella saa toimia poliisina, sairaanhoitajana jne. Taivaan kiitos tottelematonta oppilasta ei nykyään tarvitse lähettää kasvatuslaitokseen, niin kuin Liisa tekee.

Muitakin muutoksia opettajan työssä on tapahtunut. Opettajaksi ei ryhdytä suoraan ylioppilaaksi tultuaan, vaan siihen ammattiin on onneksi koulutus. Mennessään kihloihin ja naimisiin naisen ei tarvitse luopua ammatistaan ja haaveistaan, vaan elämä jatkuu suhteellisen samanlaisena ennen ja jälkeen papin aamenen. Valitettavasti opettajat eivät kuulu enää "yhteiskunnan kermaan", joten ainakaan minä en ole päässyt viettämään aikaa kutsuilla pastorin, tohtorin, apteekkarin ym. kanssa, mutta Liisan kokemuksien perusteella se ei ole mikään suuri häviö. ;)

Kokonaisuudessaan Nuoren opettajattaren varaventtili on hauska, kepeä ja nopealukuinen rakkausromaani - oman aikansa parasta chick lit -kirjallisuutta. Tietyissä kohdin ajan hammas on päässyt hiukan puremaan, mutta minusta on välillä hauska sukeltaa menneisyyteen. Hilja Valtoselta löytyy muuten muitakin hauskoja kirjoja. Suosikkini niistä taitaa olla Hätävara. Niistä on myös tehty hurmaavia mustavalkoisia Suomi-Filmejä. Juhannuksenahan on varmasti hyvää aikaa lukea ja katsella vanhoja klassikoita. Liisan innoittamana minä matkaan junalla halki Pohjanmaan mukanani muutama hyvä kirja, ja yritän väistellä heinäseipäitä. Toivottavasti vastaanotto on perillä lämpimämpi kuin Liisalla. Hauskaa juhannusta!

4 kommenttia:

  1. Oi, minäkin olen lukenut tuon joskus, se oli ihastuttava! Voisinkin lukea sen vuosien jälkeen uudestaan, samoin kun saman aikakauden "Muuan sulhasmies" -häröilyn.

    VastaaPoista
  2. No, pitääpä minunkin lukea se.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  3. Huhhuh, onneksi ei tosiaan tarvitse enää asua koululla! Viihdyttävä tämä kuitenkin oli lopun aiheuttamaa pienoista pettymystä lukuun ottamatta.

    VastaaPoista
  4. Tosiaan viihdyttävä ja hauska kirja. Aina välillä on mukava tehdä aikamatkoja menneisyyteen ja huomata, miten maailma toisaalta muuttuu ja toisaalta pysyy samana.

    VastaaPoista