Olen hankkinut Juha Ruusuvuoren Muukalainen Rantaruotsissa jokin aika sitten alennusmyynnistä lähinnä kannen ja kirjan nimen vuoksi. Minua kiehtoi ajatus siitä, että suomenkielinen kirjailija lähtee tutkimusmatkalle ruotsinkieliselle rannikkoseudulle alkuasukasoppaanaan pilapiirtäjä Leif Sjöström. Kuvittelin, että kirja olisi hauska parodia valkoisen miehen tutkimusmatkasta vieraaseen kulttuuriin 1800-luvun matkakertomusten tyyliin, mutta kirja ei oikein vastannut odotuksiani.
Kirja oli omituinen sekoitus, joka koostui päiväkirjamaisista matkaselostuksista joissa esimerkiksi mainostettiin Vaasan museota, tunnettujen suomenruotsalaisten kuten Stina Ekbladin haastatteluista, tietoiskuista jotka useimmiten liittyivät Suomen historiaan, ruotsinkielisten kuntien esittelyistä ja kirjailijan pohdinnoista, jotka lähinnä käsittelivät sitä, miksi suomenruotsalaiset ovat onnellisempia ja menestyvämpiä kuin suomenkieliset ja kuinka tärkeä osa suomalaista historiaa ja nykypäivää suomenruotsalaiset ovat.
Eniten pidin tietoiskuista, sillä ne sisälsivät paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa Suomen historiasta, mutta ne myös osoittivat selkeästi sen, että kirjailija oli hyvin perehtynyt aiheeseen eikä siis ole mikään tavallinen tutkimusmatkailija, joka seurailee ihmeissään "alkuasukkaiden" toimintaa. Matkakuvaukset saivat minut kiinnostumaan kotimaan matkailusta ja ehkäpä poikkean heinäkuussa joissakin kirjassa mainituista paikoista, sillä useimmat suomalaiset paikat ovat parhaimmillaan kesäaikaan. Valitettavasti kirja ei ollut erityisen hauska, tai ehkäpä sen huumori ei vain uppoa kaikkiin.
Lisäksi kirjailija oisi voinut luottaa enemmän lukijansa päättelykykyyn ja kykyyn lukea rivien välistä. Nyt kirjassa oli turhaa toistoa ja ainakin minua kyllästytti kirjailijan tapa alleviivata sitä, miten asiat ovat paremmin Rantaruotsissa ja ihmiset mukavampia. Enkä tiedä onko muutenkaan järkevä tehdä tällaisia yleistyksiä. Kuvittelisin, että jokaiseen kansanryhmään mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kaiken kukkuraksi kirjailija sortuu perisuomalaiseen itsesääliin ja suomalaisuuden mollaamiseen. Miksi me emme voisi olla ylpeitä siitä mitä olemme ja murehtia vähemmän mitä muut meistä ajattelevat.
Kirja kuitenkin herätti paljon kysymyksiä suomalaisuudesta ja monikulttuurisesta Suomesta. Kirjailija kysyi kirjassa hyviä kysymyksiä, joihin kirja ei antanut suoria vastauksia, mutta ainakin minä jäin pohtimaan kysymyksiä.
Kieli muokkaa ihmistä, kieli luo sitä kulttuuria , johon ihminen syntyy ja jossa hän elää. Mutta miten pitkälle kieli meitä rakentaa? Kielen avulla havainnoidaan maailmaa, mutta olemmeko myös sen vankeja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti