Lapsena yksi suosikkikirjoistani oli L. M. Montgomeryn iki-ihana Anna-sarja. Jostain syystä samaistuin voimakkaasti Annaan, ja taisinpa ensimmäisen kerran harkita opettajan ammattia lukiessani Anna opettajana. Nostalgian saattelemana tartuin Montgomeryn aikuisille suunnattuun kirjaan Hedelmätarhan Kilmeny, joka myös sijoittuu Prinssi Edwardin saarille niin kuin Anna-kirjat. Valitettavasti koin karvaan pettymyksen lukiessani Hedelmätarhan Kilmenyn. Lapsuuteen ei voi selvästikään palata, ja ajan hammas oli kuluttanut Hedelmätarhan Kilmenyn tehoa huomattavasti, ja osa juonenkäänteistä tuntui lukijasta lähinnä naurettavalta.
Kirjan päähenkilö on Eric Marshall, joka kirjan alussa valmistuu Queenslean collegesta ja joka muuttaa Lindsayn kylään toimiakseen ystävänsä pyynnöstä opettajana kylän koulussa. Paikan päällä Eric ihastuu kylän kuvankauniisiin maisemiin ja viettää vapaa-aikansa tutustuen ympäristöönsä kävellen. Eräänä iltana hän päätyy vanhaan ja kauniiseen hedelmätarhaan, jossa hän yllättäen tapaa maailman kauneimman neidon soittamassa viulua taidokkaasti. Nähtyään Ericin tyttö säikähtää ja katoaa sanaa sanomatta. Ensisilmäyksellä korviaan myöten rakastunut Eric yrittää selvittää, kuka tyttö on, Lopulta hän saa selville, että tyttö on Kilmeny Gordon, jota sukulaiset pitävät talossaan ja joka ei koskaan näyttäydy kylässä mykkyytensä takia. Tytön mykkyys johtuu hänen äitinsä suuresta synnistä. Eric alkaa kuitenkin tapailla tyttöä salaa puutarhassa, ja Eric huomaa, että tyttö on poik-keuksellisen älykäs, ja tyttö vastailee Eric puheisiin kirjoittamalla nokkelia vastauksia liitutaululle. Vähitellen Eric muistaa, että ei ole sopivaa tapailla tyttöä kaksin sukulaisten selän takana, ja hän ehdottaa tapaamista tytön sukulaisten kanssa. Ennen kuin he ehtivät tavata sukulaiset, heidät nähdään suutelemassa. Tahattoman suudelman suloisuus viipyi puoliksi huumaavana Ericin huulilla, kun hän käveli kotiin päin. Hän tiesi, että oli avannut Kilmenylle naisena olemisen portit. Tämän jälkeen Eric pyytää päästä naimisiin Kilmenyn kanssa suuren ja polttavan rakkautensa takia, mutta Kilmeny ei halua tuottaa Ericille sellaista häpeää, kuin naimisiinmeno mykän naisen kanssa aiheuttaisi. Onneksi Kilmeny saa kirjan lopussa äänensä takaisin, ja pariskunta elää yhdessä onnel-lisena elämänsä loppuun asti.
Montgomery julkaisi tarinan ensin jatkokertomuksena lehdessä, mikä selvittää suuren toiston määrän mm. Kilmenyn kauneutta kuvatessa. Kirjaksi hän muokkasi sen vuonna 1910. Jostain syystä kirja suomennettiin vasta 2012. Kirja noudattelee oman aikansa romanttista ihennetta, ja kirjailija on panostanut paljon kauniin luonnon ja ihmisten kuvailuun, mikä onkin kirjan parasta antia. Kaiken näkyvin romntiikan ajan piirre on voimakkat tunteet; onneton rakkaus aiheuttaa nuorissa suuria muutoksia ja läheiset pelkäävät, että he kuolevat särkyneeseen sydämeen. Lisäksi kirjailija käyttää luonnon kuvaamista korostamassa tapahtumien kulkua. Kun Eric ja Kilmeny tapaavat on mitä kaunein kesäilta, nuorten erotessa syksy saapuu myös hedelmätarhaan. Kirjan juoni on hyvin naiivi ja tapahtumat epäuskottavia. Kirja ei varsinaisesti ole mikään poliittisen korrektiuden huipentuma.
22 vuotta sitten muuan italialainen pariskunta, kulkukauppiaita, tuli tänne ja asettui Gordonin tilalle. Maaseutu kuhisi silloin reppureita. Koirani kävi sellaisen kimppuun keskimäärin kerran päivässä. ... Gordonien käsiin jäi soma lapsukainen. ... Neil on kuulemma teräväpäinen ja hyvä työmies, mutta täkäläiset eivät pidä hänestä. Sanotaan, että häneen ei voi luottaa, jos häntä ei pidä silmällä. ... Italialaispojan silmät olivat täynnä kauhua ja epäuskoa ikään kuin jokin yliluonnollinen olisi keskeyttänyt hänen murha-aikeensa. ... Neil kääntyi mylväisten enemmän eläimen kuin ihmisten tavoin.
Lisäksi kirjan naiskuva on aika kamala. Kilmeny murehtii enemmän sitä, että hän ei ole kaunis kuin että hän on mykkä. Minua satuttaa paljon enemmän se, että olen ruma kuin se, etten voi puhua. Eric tuntuu ihastuvan Kilmenyn viattomuuteen ja lapsellisuuteen ja ilmoitsee saadessaan johtaa Kilmenyn naiseuteen. Ilmeisesti se tapahtuu suutelemalla miestä. Ericiä ei myöskään haittaa Kilmenyn mykkyys, sillä hän voi kuitenkin opettaa Kilmenylle monia asioita, koska Kilmeny ymmärtää puhetta ja voi halutessaan kirjoittaa mielipiteensä pienelle liitutaululle. Kirja selkeästi sijoittuu aikaan, jolloin naisen oli hyvä vaieta seurakunnassa, ja muuallakin. Kirja on varmastikin aikansa lapsi, mutta muistaakseni Montgomery on pystynyt aikaisemmin luomaan vahvoja naishahmoja, joten siksi Kilmenyn hahmo tuntuu vielä omituisemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti