Luin Virpi Hämeen-Anttilan ensimmäisen dekkarin Yön sydän on jäätä joululoman alkaessa, ja tykästyin heti sen tarkkaan ajankuvaan ja kieleen. Kun Hämeen-Anttilan toinen dekkari, jossa on pääosassa Karl Axel Björk, ilmestyi muutama viikko sitten, minun oli pakko ostaa se, ja mikäpä olisi ollut parempi tapa aloittaa kesäloma kuin lukemalla Käärmeitten kesä. Yön sydän on jäätä ajoittuu talven pakkasille ja Käärmeitten kesä kesähelteille, joten siinäkin mielessä olen ajoittanut lukemisen oikeaan aikaan, vaikka tällä viikolla nyt ei ole voinut oikein helteistä puhua.
Pidin sarjan ensimmäisestä dekkarista, mutta toinen osa oli vielä parempi, sillä juonen kehittelylle jäi enemmän aikaa kuin ensimmäisessä osassa, jossa kirjan henkilöiden, ja varsinkin päähenkilön eri puolien, esittely vei paljon tilaa itse murhajutun ratkaisemiselta. Käärmeitten kesä on siis paljon tasapainoisempi kokonaisuus.
Karl Axel Björk, sisäministeriön virkamies ja harrastelija-salapoliisi, saa tehtäväkseen tutkia erään rikkaan vanhan naisen kuolemaa, jota sukulaiset pitävät epäilyttävänä testamentin ja kadonneen korun takia. Björk tuleekin nopeasti siihen johtopäätökseen, että kyseessä on murha eikä sydänkohtaus, ja pian paljastuu myös toisen rikkaan ja vanhan ihmisen murha, jota tutkii Björkin ystävä, poliisi Martti Ekman, jonka kanssa Björk on tehnyt yhteistyötä aikaisemminkin. Johtolangat viittaavat Hebron-seurakuntaan ja Uuden Verson Liittoon. Hebron-seurakunta on herätysliike, joka kannustaa ihmisiä parannukseen maalaamalla hurjia kuvia helvetin kärsimyksistä, kun taas Uuden Verson Liitto pyrkii kehittämään yli-ihmisiä ja puhdistamaan ihmisrodun heikoista aineksista. Uuden Verson Liitolla on hyvin samankaltaisia ajatuksia kuin monilla nationalistisilla liikkeillä Saksassa ja Keski-Europpassa. Murhaaja kuitenkin luo jatkuvasti nahkansa esiintymällä eri nimillä ja erilaisissa ulkomuodoissa ja pääsee aina livahtamaan Björkiltä ja poliiseilta etsien jatkuvasti uusia uhreja ja uusia tapoja myrkyttää ihmisiä jättämättä johtolankoja. Tällä kertaa lukijakin pysyy tietämättömänä syyllisen todellisesta identieetistä loppumetreille asti.
Ihailen suuresti sitä, miten Virpi Hämeen-Anttila on pystynyt luomaan todentuntuisen ajankuvauksen. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin voisi sukeltaa 1920-luvun Helsingin sykkeeseen. Minun tekisi mieli mennä Helsinkiin harhailemaan samoilla kaduilla kuin Karl Axel Björk, vaikka tiedänkin, että Helsinki on suuresti muuttunut sadassa vuodessa ja suurin osa kirjan kuvaamista paikoista on kadonnut aikojen saatossa. Kirjan kieli ja ulkoasu (sekä päälly- että sisäkannet) henkivät myös hienosti ajankuvaa. Kirjaa on ilo lukea myös kielen puolesta. Hämeen-Anttila käyttää vanhahtavaa kieltä, ja jokainen hahmo käyttää oman yhteiskuntaluokkansa kieltä uskottavasti.
Palvelija-Elli: Välillä matami ruukasi hermostua. kun joku unohtui. Mutta jämpti se oli palkan maksussa ja piti muutenkin huolta. Halusi syynätä mun sulhasenkin.
Björkin apuri Valkama: Ekaks on tää gubbe, jolla on tummat rillit ja snygi palsa. ... Leuassa on kolo, ja klyyvari on vähän pitempi, täl viisiin.
Björkin serkku Lisbet Axelskiöld: Dagmar-täti sai isoäitinne ihastumaan moderniin ruotsalaiseen tyyliin. Verhot ja toppaukset noudattavat Carl Larssonin kodin värejä.
Kirjasta käy myös hyvin selville, että 1920-luvulla Helsinki oli monikulttuurinen ja monikielinen kaupunki, niin kuin nykyäänkin. Tarkka ajankuvaus, erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaaminen ja kielellä leikittely ovat vaatineet varmasti paljon taustatutkimusta ja huolellista suunnittelua, mutta se myös tuottaa lukijalle suurta nautintoa. Hatunnosto kuitenkin kirjailijalle upeasta työstä.
Ainoa negatiivinen asia kirjassa oli, että henkilöitä ja tapahtumia oli niin paljon, että punainen lanka meinaa välillä hukkua. Murhan selvittely jää aina välillä taka-alalle, kun Sipoossa jahdataan / autetaan pakoon punaisia, ministeriö ja suojeluskunta kamppailee vallasta, Björkin rakkauselämä on hyvin monimutkaista ja uudet sukulaiset hankaloittavat elämää. Lisäksi henkilöitä on useita ja välillä on hankala muistaa kuka on kuka, varsinkin kuin monista henkilöistä vain puhutaan, mutta Björk ei itse tapaa heitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti